Perusarkea päänsäryn kera

Viikko on taas vierähtänyt, tällä kertaa se meni vähemmän energisenä kuin viime viikolla. Oikeastaan kärsin päänsärystä koko viikon, mutta yritin ohittaa sen tekemällä kaiken mitä kalenteriin oli kirjoitettu tälle viikolle, särkylääkkeiden voimalla.


Ainoastaan tiistaina jouduin perumaan suunnitelmat, kun Mathias heräsi kurkkukipuisena ja kuumeisena, ja oli kotona päivän. Minä tein sillä välin niitä inhoamiani paperihommia ja kirjanpitoa. Maatilan puolella taas alkoi oliivipuiden leikkaus.



Viikolla kävin tennistunnilla ja salilla nostamassa painoa kumpaakin kaksi kertaa, joogasin kolme kertaa, ja kävelin koirien kanssa päivittäin.




Mathiaksen kanssa kävimme hammaslääkärillä, hän saa hammasraudat eli sen puolesta on nyt erinäisiä kontrolleja. Millan vein eläinlääkäriin korvan takia, mitä raapi taas pari päivää. Ja kuskasin Mathiasta harrastuksiin, niinkuin jokaikinen iltapäivä tiistaista lauantaihin, Leo kun on silloin töissä, eli kuskaamiset on kaikki minun harteillani.



Perjantaina sitten olinkin jo niin väsynyt kaikesta, että unohdin pakata Mathiakselle kouluun mukaan eväät. Ensimmäinen kerta ikinä, ja todella epätyypillistä minulle. Tajusin, että nyt taas on hiljennettävä vauhtia.


Viikonloppuisin taas haluaisin kovasti retkeillä, käydä katsomassa näyttelyitä, tapahtumia jne, mutta valitettavasti meidän eri rytmit, harrastukset ja työt estää sen. Lauantaisin meillä on yhteistä aikaa klo11-15, ja siinähän on lounas välissä, jolloin suurin osa paikoista menee kiinni (klo13-16) eli eipä sitä aikaa juuri jää muuhun, kuin syömiseen.

Tänä lauantaina kävimme Marchen puolella lounaalla, sinne ajoi tunnin verran, söimme, ja ajoimme tunnin verran takaisin. Sen jälkeen me lähdimme tallille Mathiaksen ratsastustunnille, Leo taas meni tukkuun ja töihin.





Sunnuntaisin Leo on taas töissä ja meille jää illasta muutama tunti yhteistä aikaa, eikä me silloin yleensä tehdä muuta, kuin korkeintaan käydään leffassa, keilaamassa tai pizzalla.
Eipä siinä siis ehdi juuri retkeillä tai nauttia kulttuurista, varsinkin kun kaikki lähipaikat on nähty, ja jos kauemmas menee niin ajomatkoihin menee helposti parikin tuntia suuntaansa.

Ja tämä on asia, joka minua sieppaa suuresti. Sen tajusin eilen aamulla, kun odottelin herran heräävän ja katselin somesta miten ihan kaikki muut olivat jossain perheinensä.
Mutta nyt on näin, toivon mukaan joskus tulevaisuudessa toisin.


Oikein mukavaa sunnuntaita kaikille!


Kommentit

  1. As stated by Stanford Medical, It is really the one and ONLY reason this country's women live 10 years longer and weigh on average 42 pounds less than us.

    (Just so you know, it has NOTHING to do with genetics or some secret exercise and really, EVERYTHING about "HOW" they are eating.)

    BTW, I said "HOW", and not "what"...

    Tap on this link to reveal if this quick questionnaire can help you release your real weight loss potential

    VastaaPoista

Lähetä kommentti