Sumuinen viikko

Ilmat on viilentyneet ja tällä viikolla mentiin ihan sumussa. Kirjaimellisesti. Ei ollut maisemista tietoakaan, ja teilläkin sai ajaa nopeusrajoitusten mukaan, kun näkyvyys oli muutaman hassun metrin. 




Tällä viikolla tajusin myös, että olen ihan kypsä tähän edestakas ajamiseen ja asioiden hoitamiseen. Päivät menee minuuttiaikataululla, aamut kuluu toimistoissa, pankissa, tukussa, virastoissa, liikkeissä, eläinlääkärillä jne. ja iltapäivät/illat harrastuksiin kuskaten. Myös oman alan työni sisustuksen parissa on saanut minut epäilemään, että onko se sittenkään minun juttuni, koska en jaksaisi enää yhtäkään tarjouspyyntöä tai liikkeissä ravaamista ja päätösten tekoa. Ja tällä kertaa on vielä helppo asiakas, kun itselleni juttuja valitsen....!!!! 

lattialaatat maatilan rakennukseen saapuivat


Eikä asiaa helpottanut, että kävin kokeilemassa kundaliini-joogaa ihan kunnon joogastudiolla salikortin mennessä umpeen,  ja se olikin ihan erilaista kun kuvittelin. Istuimme jalat ristissä 1,5h ja hoimme mantroja, meditoimme, hengittelimme syvään, näytimme kieltä ja murisimme. Jalat puutuivat niin, että niitä pisteli, ja päässä pyöri syvään hengittämisen takia. Ja seuraavat kaksi päivää ei taas pää kääntynyt mihinkään suuntaan ja päätä särki eli  tulehduskipulääkkeiden voimin mentiin tämäkin viikko. 
Niskan välilevynpullistuma ja staattinen istuminen ei siis sovi yhteen. Niinkuin ei liiallinen treeni ja työkään. Mieli vaan madaltui, kun tajusin, että en todella voi elää ns. normaalielämää, vaan minun täytyy aina miettiä, mitä voin tehdä, ettei tarvitse kärsiä säryissä sen jälkeen.

Kävin myös kampaajalla. Minulla on meneillään hiuskriisi, vuosi sitten hiuksia tippui pois ihan järkyttävä määrä, muuta onneksi nyt ne on kasvanut 10cm mittaisiksi ja tarkoitus oli leikata lyhyet, jotta ei olisi miljoonaa eri pituutta. Tulin ulos perinteisen polkkatukan kanssa, mikä tosin on lyhyt takaa. Tällä mennään siis, ihan olen kyllä tyytyväinen, jotenkin tämä polkka on se mun juttu. Helppo, ja sopii pitkiin kasvoihin ja hentoon hiuslaatuuni. Kai.


Arjen päätti perjantai-iltana tallilla ollut kouluratsastuskurssi. Pohjois-Italiassa asuva valmentaja tuli pitämään meille tehokurssia, ja minut valittiin osallistumaan. Oma valmentajani oli niin hermostunut ja tunteet pinnassa, että unohti ottaa yhtäkään kuvaa, mutta hyvin meni. Fiilis oli ihan mahtava. Olemme tehneet viimeisen vuoden niin paljon duunia, usko on meinannut loppua useaan otteeseen, ja olen ollut valmis heittämään hanskat tiskiin todeten, ettei minusta ole enää parempaan, etten ole tarpeeksi hyvä, ja rajani on tullut vastaan. Mutta eilisilta todisti ettei näin ole, vaan pitää vaan jaksaa uskoa itseensä ja harjoitella, harjoitella ja harjoitella. 


Nyt aurinko taas paistaa, kissat kehrää ja takassa palaa tuli antamassa tunnelmaa. Tänään ollaan vain rennosti kotona ja tallilla, ja huomenna lähdemme tapaamaan Marchen suomalaisia, siitä sitten enemmän ensi kerralla. Mukavaa viikonloppua kaikille!



Kommentit