Kapuloita rattaissa

Arki on alkanut taas ja hommia riittää. Omien hommien lisäksi työntekijät ovat aiheuttaneet harmia, ravintolan puolelta lähti samanaikaisesti kaksi työntekijää elokuussa, ja Leo on joutunut tekemään heidän vuorojaan, eli olla käytännössä katsoen töissä aamusta yömyöhään, ja siten minulle sitten on langennut ne hommat, mitä Leo yleensä tekee kun ei ole ravintolassa, eli tukussa käynnit, pankit, postit, tilaukset, ja kaikki maatilaan liittyvät hommat.



Maatilankin puolella tapahtui viikon aikana, kun ensin löysimme työntekijämme kesälomittajan klo9.30 täysin päissään pellolta makaamassa. Oli niin kännissä ettei pysynyt jaloillaan, eikä puheesta saanut selvää. Tiedä sitten kuinka monta päivää oli viettänyt näin työpäivistään... Lähetimme hänet kotiin, ja jäimme odottamaan että oma työntekijämme palaa kesälomilta. Siihen asti hommat pellolla on seis.
Yhtenä aamuna taas huomasin, että kanalan verkkoaita, mikä rakennettiin pari kuukautta sitten, oli rikottu. Varkaita. Mutta kun siellä kanalassa ei tosiaan ole mitään mitä varastaa, he olivat vieneet vain kananmunat ja vesimelonit kasvimaalta. Eniten harmitti, että uusi aita oli rikki, ja tieto että joku kiertää tiluksiamme keskellä yötä.

Leo korjasi aidan, ja siitä sitten pari päivää eteenpäin aita oli taas rikki. Tällä kertaa toisesta paikkaa, ja se oli silputtu ihan erilailla, oikein kunnon aukko, eli sitä ei saanut kursittua edes kokoon nätisti. Siinä vaiheessa alkoi jo hieman kiehua, viikon sisään varkaat siis kävi kahteen kertaan, todennäköisesti vielä eri varkaat. Ja naapurissa ne sitten kävivät seuraavana yönä tyhjentämässä traktorin bensoistaan. Eli, mitään arvokkaampaa ei voi maatilan puolelle jättää.


Raksaltakin, missä rakennetaan maatilan toimitiloja tällä hetkellä, on vietävä kaikki työkalut pois jokaikinen päivä. Emme halua vastuuta, että jotain häviää, varkaat kun näköjään liikkuu.



Maatilan puolella hommat kuitenkin jatkuivat normaalisti, kävimme ostamassa 32 uutta kanaa. Leo keräsi ensimmäiset hunajat, ja minä olen hillottanut viikunoita.




Oliivit odottaa vielä kuukauden verran poimintaa

Muuten arjessa Mathiaksen harrastukset on alkaneet, ja kuskaamista riittää joka illalle. Omat harrastukset on vielä hakusessa, tietty olen käynyt tallilla (mikä on taas ollut oma stressin aihe, ja ajatus tallinvaihdosta käy mielessä yhä useammin), kävelemässä ja juoksemassakin, nyt kun aamut alkaa olla jo viileitä. Mutta tennis, mihin yritämme Leon kanssa kaksin, on edelleen ajatusvaiheessa, ja jooga on jäänyt täysin, kun jotenkin nyt ei ole ollut aikaa, ja korttikin meni umpeen salille.


Koirien kanssa kävelyllä pitkin viinitarhoja


Eli täällä on taas sattunut ja tapahtunut, joku laittaa kapuloita rattaisiin jatkuvalla syötöllä, mutta eteenpäin vaan, kun muutakaan ei voi. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!


Kommentit

  1. No voihan nenä! Fortuna on ollut kovin huonolla tuulella . Mutta on tyypillistä, että onnettomuus ei tule yksin vaan vetää muita mukanaan. Ne on vain pakko kestää suomalaisella ja italialaisella sisulla. Kyllä, italialaisistakin löytyy sisua. Usein sitten tuleekin suvantopaikka, kun on kasaantuneista vastenkäymisistä selvinnyt. Kaikkea hyvää teille.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit