Kevät ja kavereiden puute

Kevät tekee minussa aina samanlaisen reaktion; masennun. En nyt silleen, että jäisin sängyn pohjalle makaamaan ja pitäisi lääkitystä hakea, mutta silleen, että kun näen FBstä mitä kaikkea ihan kaikki muut on viikonlopun aikana tehnyt, istun pala kurkussa, ja mietin että, miksi me ei.

Miksi me emme käy piknikillä isolla kaveriporukalla ilman minkäänlaista kiirettä, samoile metsissä tuoreparsaa etsimässä, aja merenrantaan lounaalle ja kävelylle hyvässä seurassa, istu iltaa aperitiivien ja illallisten parissa ulkona, kun kevään ensimmäiset lämpimät illat koittaa?


No siksi, kun Leo on aina töissä eikä meillä ole ketään kenen kanssa mitään tekisi. Leolla kun on tasan kaksi kaveria, toinen on sinkku, ja toisen vaimo ei pidä minusta. Meillä on Leon kanssa yksi yhteinen kaveri, joka matkaa maailmalla, ja itselläni on yksi kaveri tallilta, joka on viikonloput poikaystävänsä luona Milanossa. Ja sukulaisiahan ei ole... Eli kenen kanssa tässä mitään tekisi?!?


Italialaisethan ovat sosiaalista kansaa, he viettävät usein vapaapäivät ystävien ja sukulaisten kanssa, eikä vain oman perheen kesken. Jotkut jopa lomailevat kaveriporukalla. Ottavat ilon irti pitkistä viikonlopuista ja lähtevät porukalla tutustumaan uusiin paikkoihin, ja tai vaan rentoutumaan kylpylöihin tai rannalle.

Ja mikä ainakin täällä keski-Italiassa on ihanaa, niin täällä on aina kaikenlaista tapahtumaa alkukeväästä syksyyn asti, eli voisi vaan valita monista vaihtoehdoista mitä tehdä ja minne mennä, jos ei sen pidemmälle halua lähteä. Mutta en vaan enää jaksa roudata puoliväkisin Mathiasta minnekään, kun itselläni on paska fiilis katsoa vierestä, kun kaikilla muilla on kivaa kavereidensa kanssa, ja Mathiaksen valittaessa että koska mennään kotiin.

Välillä huomaan miettiväni, että koska tilanne on tämä 13 vuoden täällä asumisen jälkeen, niin jotain vikaahan minussa täytyy olla! Sitä saa mitä tilaa... niinhän se meni?!?



Onni on elämäni eläimet, mitkä pitää seuraa.....






Kommentit

  1. En ole FB:ssa, joten ei ole aavistustakaan, mitä muut ovat tehneet viikonloppuna tms. Mahtaako sekään olla niin ruusuista näyttää iloista naamaa joukossa, vaikka tekisi mieli jotakin muuta. Saattaapa joku salaa jopa kadehtia sinua, ken tietää. Eräät tekevät työtä sen hyväksi, että toisilla on hauskaa vapaa-aikana ja ansaitsevat sillä leipänsä - ja makkarasiivun leivän päälle. Minullekin kävi niin, että erinäisistä syistä olen yksin viikonloput ja juhlapäivät. Parempi niin kuin ne entiset ilkeitten ja pahansuopien ihmisten seurassa. Eläimet ovat rehellisiä seuranpitäjiä, eivät ikinä teeskentele. Ymmärrän surusi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit