Viikon verran kestänyt talvi


Sunnuntai-maanantain välisenä yönä oli satanut lunta, niinpä koulut oli kiinni (koska jengillä ei täällä ole talvirenkaita, ja kun kukkuloita löytyy, liikenneonnettomuuksilta säästytään) maanantaina ja Mathias sai nauttia pitkästä viikonlopusta. Me tietenkin menimme ulos leikkimään lumeen, mikä oli pakkaslunta, eli emme saaneet lumiukkoja tehtyä. Hieman kuitenkin vähensi kateutta, katsellessani muiden hiihtolomakuvia Alpeilta, miettien että miksei mekin olla skimbaamassa kun kaikki muutkin...?!?





Pakkaset kesti koko viikon, öisin laski jopa -13c´, päivällä oli -6c´pintaan, koulut kuitenkin aukesi jo tiistaina, kun tiet saatiin puhtaiksi.




koirat tykkäsi kovasti lumesta, Maxikin oikeen riehaantui juoksemaan


Viikko meni aikalailla kuitenkin niinkuin aina, paitsi että maanantain ohjelma peruuntui, tiistain jooga vaihtui illalliseksi suomalaisessa seurassa, ja eilen juoksutin hevosen, kun ratsastustunti oli peruttu. Muutenhan meillä on viikko aikalailla pelkkää harrastamista... Toki käyn myös kaupassa, teen kotitöitä tunnin pari päivässä, sekä omia duuneja ja juoksevia asioita (pankki, laskut,virastot yms) ja hoidan eläimet, mutta suurimman ajan viikosta vie omat ja Mathiaksen harrastukset, mihin tietenkin herraa kuskaan.


Nyt on sitten taas pitkä viikonloppu meneillään, koska tänään äänestetään ja koulut on kiinni huomisen, kun ne pitää siivota sekä desinfioida äänestäjien jäljiltä.

Eilinen meni itselläni taas täysin maaten sohvalla, ja pojat pelasivat koko päivän Wiitä (miten meillä yleensä vietetään perheen yhteinen aika, yhteisiä kiinnostuksen kohteita kun ei ole...), eikä tänäänkään ole ohjelmassa sen kummempaa. Leo on töissä päivän, ulkona sataa vettä ja on harmaata, ja mieli on taas kaikkea muuta kuin pirteä... Jospa sunnuntainen aamulenkki hieman piristäisi fiilistä.

perjantai-illan piristys; pandan laku ja kukkia


Kissarintamalta: Pesco on saanut seurakseen Mario-kissan viinivarastoon.
Siellä ne nukkuvat kylki kyljessä lämpölampun alla ja pitävät toisilleen seuraa.

Kommentit

  1. Sinun asenteesi on tosi negatiivinen. Sinä itse olet vastuussa omasta onnellisuudestasi. Ajattele sinulla on perhe, et ole kuolemansairas, sinulla on oma hevonen,uusi ammatti. Nauti elämästäsi,opettele positiivista ajattelua. Myrkytät oman ja toisten elämän. Toivon et muutat ajatteluasi...paljon helpimpi on elää. Puhun nyt kokemuksesta. Kaikkea hyvää sinulle!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! En tiedä kuinka paljon/kauan olet blogiani seurannut, tai tunnemmeko me toisemme, mutta paljon tässä on viime vuodet tehty duunia asenteen, tasapainon ja onnen löytämiseen. Sitten taas tulee näitä vaiheita, kun kaikki tökkii.
      En ole myöskään kauheasti ajatellut mitä tänne kirjoittaa, vaan olen enemmänkin kirjoittanut ajatuksenkulun mukaan, miettimättä juurikaan lukijaa. Tämä blogi on kuitenkin minulle jonkinlaista terapiaa, muuten pidän kaiken sisällä , ja kokemuksesta tiedän ettei sekään ole hyväksi. Aina en vaan muista, että joku tätä käy myös lukemassa... ;) Mukavaa kevään odotusta sinulle!

      Poista
  2. No ompa kertakaikkiaan tympeä ja typerä kommentti tuolla ensimmäisellä kommentoijalla. Vaikka kuinka olisi vastuussa omasta onnellisuudesta niin se ei silti poista sitä etteikö elämässä olisi myös niitä ei niin onnellisia aikoja. Myös niillä tosi positiivisilla tyypeillä. Tykkään valtavasti tästä blogista - enkä ole koskaan ajatellut kirjoittajaa mitenkään negatiivisena tyyppinä. Mielestäni tämä blogi kuvailee arkea - ja arki nyt vaan välillä on arkista ja päivät toistensa kaltaisia. Toisen ajatustenvirran lukeminen blogin muodossa on täysin vapaaehtoista. Jos siitä kokee mielensä myrkyttyneen sopii miettiä miksi ihmeessä haluaa sitä lukea? Kirjoittaja ei voi mitenkään ottaa vastuuta siitä miten lukija tulkitsee lukemaansa. Miten ylimielistä ehdottaa toiselle että ajattelua muuttamalla elämä muuttuisi - ihmiset elävät erilaisissa konteksteissa. Palaan tänne blogiin ajoittain koska tulen lukemistani hyvälle tuulelle. Ihailen Heidin jaksamista - tuntuu että tekemistä on paljonkin maatilan, ravintolan, hevosen ja perheen ympärillä. Oma arkeni on paljolti samanlaista paitsi siitä puuttuu ravintola, maatila ja hevonen. Voisin hyvin kirjoittaa samanlaisia päiväkirjamerkintöjä mutta minulta puuttuu rohkeus tehdä niistä julkisia. Olen ulkosuomalaisena samaistunut moneen blogin ajatukseen kuten tiettyyn ulkopuolisuuden tunteeseen paikallisessa seurassa. Mutta tämä on omaa tulkintani kirjoituksista, ei välttämättä se mitä Heidi on tarkoittanut kirjoituksellaan. Blogin kuvat ovat myös ihastuttavia ikkunoita italialaiseen maalaismaisemaan. Kuvat ja kirjoitustyyli saavat minut viikko toisensa jälkeen palaamaan takaisin blogia lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisevasta ja kannustavasta kommentistasi! Eilinen meni kyllä miettien, että olenko oikeasti tosi negatiivinen, ja jos niin on, kannattaako mun ylipäätään enää koko blogia pitää... joten kiva kuulla, ettei kaikki ole samaa mieltä! Ensi postauksessa palaan varmasti aiheeseen, ja raapaisen pintaa syvemmältä!

      Poista
  3. Kiva teksti! Minusta rehellisesti kirjoitettu ja kuvat kohkaavat elämän iloa. Unohda tuo ensimmäinen kommentti, joka tulee aivan tyhjästä. Kaikkea ihanaa sinulle ❤️

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit