Kritiikki; uhka vai mahdollisuus?

Sain edelliseen postaukseen kommentin siitä kuinka olen tosi negatiivinen, ja että myrkytän niin itseni kuin muutkin. Itse kommentti ei ollut ilkeä, vaan kehoitus muuttaa omaa asennettani asioihin, enkä siitä suuttunutkaan, mutta se sai minut pysähtymään pariksi päiväksi miettimään, että onko tosiaan näin? Minä täällä kirjoittelen ajatuksenvirran mukaan mielestäni mahdollisimman rehellisesti ja samalla myrkytän mielenne? Onko tässä siis mitään järkeä edes jatkaa?

No, kommentteja tuli sitten toinenkin; positiivinen, rohkaiseva ja kannustava toiselta ulkosuomalaiselta. Ehkä en siis niin negatiivinen olekaan, ja joku on ymmärtänyt sarkasmini rivien väleistä? Vaikka totta niissä on tietenkin toinen puoli, olen hyvin itse-ironinen, ja vitsailen enemmän omalla kustannuksellani kuin muiden, sekä yritän olla ottamatta itseäni ja elämää liian vakavasti. Kommelluksia kun sattuu välillä turhankin usein.


Voisin kuitenkin väittää, että ne ihmiset jotka minut tuntee, eivät kutsuisi minua tosi negatiiviseksi. En toki ole mikään positiivisuuden sanansaattaja, mutta uskon että muiden onni ei ole minulta pois, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä, vaikka puheliaana ja suorasanaisenakin usein jääkin punnitsematta omat sanat. Olen luonteeltani kuitenkin kiltti ja vältän ristiriitoja, en arvostele muita ja valitan hirveän huonosti mistään kenellekään.

Toki niitäkin hetkiä tulee, parin päivän masennuksia ja alakuloja, kun makaan sohvalla voimattomana ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle ja mikään ei onnistu. Eiköhän niitä päiviä ole meillä kaikilla, minä vaan (tyhmänä) kirjoitan ne tänne muiden luettavaksi.

Tähän asti olen elänyt usein ihan omassa maailmassani ja haaveissani sekä kuvitellut, että kaikki on mahdollista ja aikaa on vaikka kuinka. Innostun helposti ja olen kärsimätön sekä hyvin itsekriittinen, kaiken pitäisi tapahtua heti-tässä-ja-nyt, mutta muiden ihmisten kanssa olen taas välillä liiankin ymmärtäväinen ja kärsivällinen.
Pohdin kovasti asioita, enkä niinkään ota itseeni ja loukkaannu, vaan kritiikki jää mieleen helposti pyörimään ja yritän työllistää sen jotenkin. Tunnistanko siitä itseni? Miten voisin tehdä asiat toisin? Voinko oppia kritiikistä tai mielipiteistä jotain?


Nyt kuitenkin keski-iän kynnyksellä huomaan, että kriisi nostaa päätään, se vie voimat tajutessani, että ne kaikki haaveet ei ehkä toteudukaan, tai että en ole tehnyt töitä tarpeeksi niiden eteen, kaikki ei olekaan mahdollista. Elämä on mennyt niinkuin on mennyt, ja eikä niin kuin kuvittelin sen menevän. Siihen lisätään viime aikojen vastoinkäymiset terveysrintamalla, niin että tekstinikin viime aikoina on varmasti ollut enemmän sitä arjen nurjapuolta.

Aion kuitenkin jatkaa itselleni rehellisesti kirjoittaen, koska jos joudun miettimään mitä tänne voin kirjoittaa, kirjoittaminen ylipäätään varmaankin loppuisi. Voisin vaan ladata kuvia aurinkoisesta Italiasta, retkipäivistä ja reissuista, mutta se ei antaisi oikeaa kuvaa minun Italiastani, missä on niitä harmaitakin sadepäiviä.

     Oikein mukavaa keskiviikkoa kaikille, sunnuntaina sitten taas kuluneen viikon kuulumiset!!!




Kommentit

  1. Minusta on hyvä, että kirjoitat juuri sitä mitä ajatelet ja tunnet sillä hetkellä! Siinähän se blogin kirjoittamisen kulmakivi juuri onkin! Olen lukenut blogisi kaikki kirjoitukset ja pitänyt kirjoitustyylistäsi. Sarkasmi on tyylilaji ja sinä osaat sen! Terveisin Pirjo

    VastaaPoista
  2. Mielestäni et ole mitenkään negatiivinen nainen, vaan ihan normaalista arjesta ja elämästä kerrot sieltä Italiasta. Minua kiinnostaa kaikki matkoihin liittyvä ja yleensäkin ulkosuomalaisten elämä milloin missäkin, ympäri maailmaa. Varmasti jokaisella on niitä synkkiäkin päiviä, mutta eihän aina voi olla aurinkoista. Jatka vaan kirjoittelua, minä ainakin odotan postauksiasi!

    VastaaPoista
  3. Mä myös tykkään sun arkipäiväisestä ajatuksenvirrasta. Jokapäiväisestä päiväkirjasta, jossa paperille tarttuu hetkessä eläminen, eivät ainoastaan ajan kultaamat ja mielen valikoimat kohokohdat tai paskapäivien ammoniakit feikkiin irisinfusion-parfyymipulloon pakattuna. Tykkään blogistasi sellaisena kuin se on. Sun näköisenä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit