Miltä meillä oikeasti näyttää...

Viherjuuria-blogin Heidi heitti haasteen kertoa kuvin, miltä meillä oikeasti näyttää. Usein kun blogeissa kodit on viimeisen päälle puunattuja ja kaikki tavarat paikallaan, ja se tuskin on aina se koko totuus siellä kulissien takana.

No, itse en juuri blogissa jaa kuvia meiltä kotoota, siihen on oikeastaan parikin syytä.
Ensimmäinen on se, että inhoan asua täällä ravintolan yläkerrassa, sotien välillä rakennetussa pimeässä kivitalossa, missä ikkunat on ihan minimaalisen pienet ja niistä sataa sisään, jos ikkunaluukut ei satu olemaan kiinni sateen iskiessä. Vanha oranssi-laattainen lattia on kaikkea muuta kuin silmälle ilo, ja huonejako on hankala puolimetristen kantavien seinien takia. Mitään ns. nykyajan tarpeellisuuksia ei myöskään ole; ei ole vaate- tai kodinhoitohuonetta, ei kahta kylppäriä, ei eteistä, eikä valitettavasti edes parveketta tai terassia.


Toinen seikka on se, että mä koen jotenkin, että mulla sisustajana pitäisi olla koti jotenkin tosi hieno ja täynnä design-kamaa jne. Tiedä sitten onko nämä paineet vain omassa päässäni... mutta jokatapauksessa meiltä ei löydy yhden yhtä design-huonekalua. osittain siksi, ettei meillä mene Leon kanssa sisustusmaut yksiin, ja tuntuu isolta hankinnalta ostaa jotain kallista, jos toinen ei tykkää siitä ollenkaan.
Lisäksi ajatus yrittää saada tätä kämppää edes jotenkin miellyttäväksi ahdistaa, kun talo tarvitsisi isomman remontin; eristykset, uuden katon, uudet ikkunat ja ovet, uuden lattian jne. ja hinta-arvio hommalle oli päälle 70 000e, jota valitettavasti mulla ei tähään hätään takataskusta löydy.

Kolmas asia on taas se, että asun kahden miespuolisen kanssa, jotka eivät saa mitään paikalleen. Mun elämä on yhtä siivoamista ja tavaroiden paikalleenlaittoa. On se sitten tyhjä vessapaperirulla, kahvikuppi, vaatteet, kengät, petaamattomat sängyt, lääkkeet, märkä pyyhe, tärkeät paperit, läppäri jne... niissä varmaan lukee mun nimi.


Makuuhuoneessa on aina vaatteet pitkin poikin ja sänky petaamatta


Olohuoneessa kenkiä ja tossuja pitkin poikin, vilteistä ja tyynyistä puhumattakaan


Nyt voi Maxikin käydä sohvalle, kun on peitot ja tyynyt paikallaan ;)


Keittiön pöydän saan raivata pari kertaa päivässä


Samoin kun keittiössä olevan arkun (missä on kodinkoneet, muualle ne kun ei mahdu, koska Leo haluaa sohvan takan eteen, siihen kohtaan mihin minä laittaisin saarekkeen...) 


Mukavaa Viikonloppua kaikille! Mä lähden pikavisiitille Firenzeen allergiatutkimuksiin.

Kommentit

  1. Äläs nyt höpsi, teillähän on tosi ihanan ja viihtyisän näköinen koti! Siellä vaikuttaa selvästi sisustajan silmä =) Ja kyllä, miesvaltaisessa taloudessa se on useimmin se nainen joka siivoaa.... Toki arki saa näkyä ja kuulua, mutta itsekin tykkäisin siitä, että tavarat ovat omilla paikoillaan ;)

    VastaaPoista
  2. Teillähän on viihtyisää! Minäkin haluaisin nuo ikkunaluukut ja pelapuut sinne ikkunoille ympäri vuoden kasvamaan! Kuulostaa tutulta nuo vaatekasat ja roinat pöydillä. Ihan samaa meillä ja olen kyllä itekin syyllinen. Kalusteissa on vaan joskus pakko tehdä kompromisseja...

    VastaaPoista
  3. Tykkään teidän TV-tasosta ja olohuoneen pöydasta. Ihanan kodikasta teillä!

    VastaaPoista
  4. Minusta teillä näyttää tosi viihtyisältä:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit