Tahmea tammikuu

Tammikuu on lähtenyt liikkeelle aika tahmeasti. Mitään kummallista ei ole tapahtunut, mutta elo ja arki on vaan ollut jotenkin tasapaksua.
Viikkoihin on mahtunut migreeniä, eli olen yrittänyt levätä sporttaamisen rinnalla. Olen täyttänyt päivät liikunnalla käymällä joogassa, ratsastamassa, ja juoksemassa. Olen aloittanut tuttuni kehoituksesta magnesium- ja rautakuurit, jos ne antaisi potkua persuksiin, ja alkaisin taas muistamaan jotain, nyt kun mennään niin nimi- kuin sanasumussa. En vaan yksinkertaisesti muista enää mitään...



Olen kuskannut Mathiasta kaverisynttäreille, karateen ja uintiin. Katsellut auringonnousua ja -laskua.





Pyörähdin Perugian keskustassa muutamassa virastossa, mielessä kun on kaksoiskansalaisuuden hakeminen. Jos sen vihdoin saisi aikaiseksi, nyt kun on aikaa.



Olen yrittänyt piristää mieltä kukka- ja kissaterapialla, sekä leikittänyt koiria. Olen sytyttänyt kynttilöitä pimeisiin aamuihin ja iltoihin, ja tuoksutellut aromaterapiaa Tv.n ääressä.




Silti olo on jotenkin tyhjä. Jotain puuttuu. Kaipaan menoa ja meininkiä, muita ihmisiä, aamulaittautumista kiireessä ja muihinkin kuin urheilu- tai kotivaatteisiin pukeutumista. Odottelen, että saisin jonkun ahaa-elämyksen, palat loksahtaisivat paikalleen, ja yhtäkkiä tietäisin, mistä puristaa, mitä haluaisin, ja mikä tekisi onnelliseksi.



Kommentit

  1. Joskus elämässä on ihan hyvä olla suvantoja, joista uudet pyörteet voivat saada alkunsa <3 Kateellisena kuuntelen tuota liikunnan määrää. Pieni flunssa on väsyttänyt ja estänyt liikkumisen, mutta perjantainen testijuoksu tuntui jo aika hyvältä. Tästä se keväturheilu voi käynnistyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinhän se on, tylsistyminen lisää luovuutta... Mulla allergia on alkanut hieman vaivaamaan, toivottavasti ei kauheasti taas pahene, ettei mene hyvin alkanut liikkuminen mönkään... Tsemppiä sinne flunssaan ja pikaista paranemista!!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit