Vyyhdin selvittelyä

Aina välillä kuulen kysymyksen, että miksi sitä tasapainoa aina haen ja etsin, jos elämä on kivaa, niin pitääkö kaiken olla tasapainossa? Ei varmaan tarvitsisikaan, jos olisin tyytyväinen elämääni.
Viimeiset pari vuotta on rintaan sattunut aina silloin tällöin, niin etten henkeä saa. Nyt kesäloman aikana se on vaan voimistunut ja ollut päivittäistä. Lääkärin mukaan se oli refluksia.

No, tällä viikolla tajusin ettei se olekaan refluksia, vaan allergiaa, kun sain kauhean alergiakohtauksen proteiinipatukasta. Olisin ehkä jopa soittanut ambulanssin, jos olisin tiennyt numeron siinä hengenahdistuksen keskellä. 

Lisäksi kävin tutkituttamassa itseäni niskatyrän tiimoilta fysiatrilla, joka tsekkasi oikeastaan koko kropan kaiken maailman laitteilla. Totesi, että osa syy tyrään on, että kannan koko painoani (mitä on 10-15kg liikaa...) täysin kantapäillä, jolloin ns. takakenossa seisominen kuormittaa myös niskaa. Toinen ongelma on purenta. 
Ja viimeiseksi tämä herttainen tohtori huokaisi minulle, että tyttö hyvä, sinä et hengitä, ja olet kireä kuin viulunkieli. No, en varmaan hengitä, kun en saa vedettyä henkeä syvään kun rintaan painaa, ihan kun kissa makoilisi siinä tyytyväisenä. Toki myös ainainen kiire tekee osansa asiaan, ja sanoinkin, ettei minulla ole aikaa hengittää. 

Sain lähetteen fysioterapiaan ja allergiatesteihin sekä kotiläksyksi opetella hengittämään. Eli nyt sitä aikaa olisi sitten löydyttävä.



Eli kun sen tasapainon perään huutelen, niin se on sitä oloa, kun rintaa ei paina koko päivän, ja mieli olisi muutenkin pääosin positiivinen. Jatkuva kiire, levottomuus ja ahdistuneisuus vaihtuisi siihen, että osaisin nauttia hetkestä, ja etten turhautuisi heti, jos ei ole jotain tekemistä.

Huojentavaa on kuitenkin tajuta, ettei tämä kaikki olekaan vaan päänsisäinen ongelma, mitä jo aloin epäilemään...
Eli seuraavaksi allergiatesteihin! Hyvää viikonloppua kaikille!


Kommentit

Suositut tekstit