Kesäarkea


Heinäkuu on ollut aika perusarkea. Perheen yhteistä aikaa on ollut muutamana maanantaina. Kävimme Carbonara-kyläjuhlilla palelemassa perinteiden mukaisesti, paikka on hieman korkeammalla, ja jokaikinen vuosi minulle tulee kylmä, ja joudumme lähtemään minun takiani kotiin. Ja jokaikinen vuosi vannon, että ensi vuonna puen kunnolla päälle, kunnes se taas unohtuu.


Yhden maanantain vietimme aktiivipuistossa vesisateessa, ja sadetta paossa Schegginon kylässä lounastaen. Mikä siinä onkin, että aina sataa kun meillä on perheen yhteistä aikaa?!? 





Olen käynyt juoksemassa ja tallilla, sekä rapsuttanut ja hoivannut muutkin eläimet. Otimme hevosen kanssa kilpaa toisistamme, sillä seurauksella, että tulehtunut ja paranemaan päin ollut käteni on taas huonona. Eli jouduin laittamaan ratsastuksen, ja oikeastaan kaiken muunkin mihin käsiä tarvitaan, tauolle. 





Eniten olen viettänyt aikaa Mathiaksen kanssa, pientä puuhaillen. 







Sekä vastapainoksi aperitiiveillä kavereiden kanssa, sekä koulun muotipuolen esitystä katsellen, missä mallit laskeutuivat samoja portaita, jotka minäkin laskeuduin yli yhdeksän vuotta sitten, kun menin naimisiin. Ihan mukava maistraatiksi, eikö?






Ja tuskastuin pihan tilanteeseen, mikä muutama vuosi sitten oli vielä käytössä, 


mutta nykyään on täysin Leon työkalujen valtaama. Enkä saa niihin koskea, etten niitä sotke... kenellä teistä EI menisi hermot tähän näkyyn...?


Nyt alkaa viimeinen viikonloppu Italian helteissä, ensi viikolla kutsuukin sitten Suomi, ja hieman raikkaammat säät.
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kommentit

Suositut tekstit