Palvelusten maa

Italia on palvelusten maa, niitä pyydetään, jäädään velkaa ja ne palautetaan toisena palveluksena. Itse en ole tähän vielä(kään) oppinut, sillä en koskaan pyydä palveluksia tai apua mihinkään, enkä myöskään osaa sanoa ei, silloin kun minulta niitä pyydetään.


Ja näin kävi taas, kun luokkakaverini isä soitti minulle kysyen voisinko lähteä tulkiksi parille ulkomaalaiselle kahteen eri pankkiin. No, tottakai! 
Sen jälkeen aloin miettiä, että mihinköhän taas lupauduin, pankkikielestä kun ei ole hajuakaan, niin italiaksi kuin englanniksikaan, eikä ollut mitään tietoa, että miksi sinne pankkiin ylipäätään mentiin, eli en voinut edes yrittää päntätä pankkisanastoa etukäteen.


No, pankissa meni onneksi ihan ok, tyypit itse tiesivät pankkisanaston, käänsin vain kohteliaan small talkin. 
Pankkireissun jälkeen he pysähtyivät lounaalle meille, ja seuraamme liittyivät myös läheisen kunnan pormestari ja kaverini isä, joka on myös politiikassa mukana. Ja siitä ne vaikeudet sitten alkoivat... he puhuivat bisnesjuttuja, alalta mistä en ymmärrä tuon taivaallista, ja yritin vaan kääntää parhaani mukaan, vaikken aina edes ymmärtänyt mistä puhuttiin. Poliittisia koukeroita, rivien välistä lukemista, ja diplomaattista mielistelyä... 
Ilmeisesti meni kuitenkin ihan hyvin, koska kummatkin tahot olivat tyytyväisiä, ja löysivät yhteisen sävelen bisneksiinsä. Ja näin seuraava huolenaihe onkin, että ne ottaa yhteyttä myös seuraavalla kerralla...! 
Kaikkeen sitä tosiaan joutuu. Nyt pitäisi opetella sanomaan ei... 

Kommentit

  1. Kaikkeen sinä joudutkin! Toisaalta, jos aina sanoisi ei, jäisi vaikka mistä paitsi. ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit