Kukko, karate ja apteekki keskellä ei mitään

Tämä viikko on takunnut, ja paljon on taas ehtinyt tapahtua.

Maanantaina Leo venäytti selkänsä, ja minä jouduin kyyditsemään herraa ympäriinsä, käymään tukussa, kantaa itsekseni Maxin raput ylös ja alas, maksaa laskut ja käydä pankissa, sillävälin kun hän lepäsi.

Kävin myös Maxin kanssa eläinlääkärissä tarkistamassa sen kintun tilannetta, eikä se kovin hyvältä näytä. Tuskin pääsee ikinä linkkaamisesta eroon.


Kävin myös ostamassa hevosen hyvälaatuiseen kasvaimeen tuotteen, joka toivon mukaan sen poistaisi. Apteekki oli meiltä 40km päässä, keskellä ei mitään, tämän kirkon kyljessä. 


Ja ainoa apteekki, mistä kyseistä tuotetta sai. Eli nyt aloitin sen hoidon, mikä tulee kestämään kuukauden verran, eli tallille on suunnattava jokaikinen päivä.

Lisäksi kukkomme Charlie kuoli. Muutama päivä sitten huomasin, ettei se kiekunut enää. Menin tsekkaamaan tilanteen tarkemmin. Se makoili vaan paikallaan eikä jaksanut kävellä. Hain vitamiineja, jotka olisi voinut auttaa, mutta koska se ei enää oikein itse syönyt eikä juonut, ja vaikka yritin sitä ruiskun avulla ruokkia, se meni ihan parissa päivässä. Tiedä sitten mikä siihen tuli.


Olen yrittänyt myös opiskella loppukokeisiin, ja viettää aikaa Mathiaksen kanssa. Kävin juoksemassakin kaksi kertaa, yhden kerran Mathiaksen polkupyörän perässä rullaluistinradalla, ja toisen kerran Millan kanssa, tosin koiran kunto oli omaani huonompi, ja loppumatka oli pakko kävellä.



Osallistuin myös Mathiaksen karaten tilaisuuteen, missä äidit ja isät oli kutsuttu mukaan treenaamaan. Hikihän siinä tuli, mutta periksi en antanut!




Mathiaksen koulu loppui (miten se vuosi menikin niin nopeasti?), ja ensi viikolla hänellä alkaa sitten 3vkon kesäpäiväleiri, ja minulla loppukiri opiskelujen kanssa. 

                                            Mutta nyt nautitaan viikonlopusta! 




Kommentit

Suositut tekstit