Kilojen kyttääminen

Viime kesänä mietin, että jos sitä lopettaisi jatkuvan laihdutuksen ja sen jatkuvan 'mitä suuhun laittaa'-kyttäyksen. Olin lukenut niin monta tarinaa siitä, kuinka ne kilot tippuivat kuin itsekseen, kun lopettaa niistä stressaamisen. Niinpä päätin kokeilla sitä minäkin.


Syksyn ajan söin ruokia, joista oikeasti tykkäsin, söin pari palaa suklaata jos mieli teki, kävin cappuccinolla kahvilassa, join jälkiruokaviiniä parin keksin kera perjantai-illan iloksi, ilman että olisin potenut huonoa omaatuntoa.




En mässäillyt, mutten myöskään katsonut jokaista suupalaa. Enkä myöskään stressannut, kävinhän ratsastamassakin 3-4kertaa viikossa. Kunnes kävin puntarilla joulukuun alussa. Olin lihonnut 8kg. Ja niin alkoi taas laihdutus. 

Ainoa vaan, että laihduttaminen on vaikeaa! Koska mitä enemmän laihdutan, sitä enemmän lihon. Ja niinpä kiloja on kerätty laihdutuksen takia vielä muutama. Ja fiilis on kaikkea muuta kuin jee jee...


Eli nyt on tilanne se, etten enää tiedä mitä tehdä, kun kaikesta lihoo, muuta kuin pukeutua säkkimäisiin vaatteisiin, mikä toimii näin talvella, mutta kohta on kesä... ja uima-altaat kutsuu. 
Voihan stressi, itku ja stressi-itku! 

Vertauskuvia vartalon suhteen ei löydy, jostain kumman syystä kokovartalokuvia ei ole...

Kommentit

  1. Meilläkin alkoi juuri dieetti, itse suosin hiilareiden vähentämistä ( eli poistan ruokavaliosta pastat, leivät, riisit yms mutta en lähde laskemaan kasvisten hiilareita) tarkotus on myös pitää herkkupäivä kerran viikossa, jotta aineenvaihdunta pysyy toimivana 😊 Tosin hiilareitten karsiminen Italiassa voi olla vähän haastavampaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hiilareiden vähentäminen täällä on tosiaan ehkä vaikeampaa, varsinkin kun en syö juuri lihaa ja olen allerginen suurimmalle osalle kasviksista ja hedelmistä. pastaa tosin tulee syötyä pari kertaa viikossa, lounas yleensä salaattia, kun ei ole lounastaukoa sen kummemmin. Illalla en hiilareita syö, vaan enemmänkin proteiini-linjalla (kalaa, juustoa, palkokasveja). Tsemppiä teille dieettiin!!!!

      Poista
    2. Okei, tuo tosiaan tekee varmasti vielä haastavampaa asiasta 😄 Kiitos samoin sinne!

      Poista
  2. Kommentoinkin jo tuossa Facessa, mutta vielä yksi juttu tuli mieleen, sellainen joka minulla sabotoi laihdutusta tehokkaasti. Minusta näin perheenäitinä, kun perheessä on kasvavia poikia ja mies joka voi syödä "mitä tahansa", on tuplasti hankalampaa yrittää laihduttaa.
    Urheileville, kasvaville pojille kuin maistuvat nimittäin nimenomaan ne pastat, perunat, riisit yms. kunnon kastikkeiden kera, pizzat, hampurilaiset... kaloreita, hiilareita, rasvaa ja proteiinia se olla pitää... Käytännössä olen huomannut, että minun pitäisi tehdä eri ruuat itselleni. Koska minua ei ole siunattu ruuanlaitosta innostuneella miehellä, lisääntynyt työmäärä johtaa aina samaan lopputulokseen: Pari viikkoa, viikon jaksan rustailla itselleni salaatteja, keittoja yms. ja tuputan niitä pojillekin niin paljon kuin jaksan. Välillä teen jopa ne kaksi ruokaa eli syön itse pelkkää salaattia jos olen muille tehnyt tuhdimman ruuan. Sitten alan lipsua, en vähiten siksi, että en jaksa enää muiden pettyneitä ilmeitä: "Taasko salaatti?" "Ei kai taas keittoa?" - ja osittain myös siksi että ruokaostokset ovat muuttuneet vaikeammiksi, kun pitää miettiä erikseen niin monien tarpeita - ja tuoreita kasviksia saa kantaa kaupasta kloko ajan aika paljon jos niillä meinaa elää, plus niissä on enemmän valmistamista. No, ennen pitkää palaan taas siihen, että syön samat hiilihydraattipitoiset "miesruuat" kuin kaikki muutkin, ja heitän lautasen reunalle pari salaatinlehteä koristeeksi. Olen jo miettinyt, pitääkö vain kiltisti paisua siihen asti, että pojat ovat isoja ja muuttavat pois... oma dieetti on ehkä helpommin rakennettavissa sitten kun ei tarvitse enää ajatella kuin itseään ja mahdollisesti myös sitä miestä. (Pikku yksityiskohta vielä sekin, että jos on viikon syönyt salaattia, kyllähän spaghetti bolognese tai lasagne, toinen poikien lemppari, maistuu aivan taivaalliselta!)

    VastaaPoista
  3. Minä olen muuten huomannut tuon saman, että laihduttaminen on vaikeaa. Kerran yritin oikein tosissani pari kuukautta ja nousin sitten ylpeänä kuntosalin vaa´alle nähdäkseni, kuinka paljon olen laihtunut. Paino olikin noussut! - kyllä siinä oli vähän vaikea motivoida itseään jatkamaan. Mutta ei minullakaan toimi myöskään tuo "syö mitä haluat ja unohda laihduttaminen, niin laihdut" -metodi. Siitäkin olen kuullut ja sitäkin olen kokeillut. Ei kiitos minulle sekään.

    VastaaPoista
  4. Moikka, olen myös kokeillut kaikenlaista mutta se joka sai painon tippumaan ja pysymään pois oli se että jätin valkoisen sokerin (+suklaa, karkit) ja alkoholin pois. Ne kuuluisat viimeiset viisi kiloa tippui aika itsestään, sitten vain huomasin että pillifarkut mahtuivat vihdoin jalkaan. Voittajaolo, mutta sitten tulin raskaaksi ja mikään ei mahtunut enää päälle. Nyt on imetyksen turvin vedetty suklaata ja herkkuja. Aion lopettaa (taas) sokerin syönnin kunhan lopetan imetyksen. Niin ja siis muuten söin ihan normaalisti, eli perunat/riisit/pastat, kastikkeet, paljon kasviksia ja tietenkin lihaa/kalaa. Niin ja toki treenasin paljon. Crossfittia, fillarointia, uintia ja vaeltamista. Saas nähän onko näihin enää aikaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit