Vuosikatsaus 2016


Vuosi 2016 oli hyvin tapahtumarikas. Kiirettä piti, ja mieli meni innostuksen, uupumuksen ja masennuksen välimaastossa.

Tammikuussa ostin ex-tempore hevosen. Tarkoitus ei ollut, varsinkaan kun olin aloittanut ratsastuksen 20vuoden tauon jälkeen vasta kunnolla uudestaan, mutta 5-vuotias Sognador vei sydämen, vaikka helppoa ei se yhteisen sävelen löytäminen alussa ollutkaan.
Kävimme Mathiaksen kanssa myös eläinten siunauksessa, ensimmäistä kertaa vuosiin lähestyin uskonnollista tapahtumaa, todeten, ettei se edelleenkään ole minun juttu.



Helmikuussa kävin vain koulua, tahti kiihtyi ja yritimme saada vuosi sitten aloitettuja talokauppoja loppusuoralle, Italian byrokratiaa kiroten.

Maaliskuussa juhlittiin Pääsiäistä, muuten se menikin sitten kouluhommien parissa, aamusta yömyöhään. Kälyni löysi pienen kilpparin pihalta, ja niin meille muutti Ninja.


Huhtikuussa olimme neljän päivän minilomalla vuorilla, Mathias ja Leo ensimmäistä kertaa ikinä suksilla. Ja kävimme työn puolesta Veronan Vinitaly-viinimessuilla kaksin Leon kanssa. Ja ravasin kaikissa mahdollisissa testeissä migreenin takia.


Toukokuussa tahti sen kun kiihtyi koulussa, öisinkään ei juuri ehtinyt enää nukkua. Samalla tallin toiminta stressasi suuresti, tuntui että olisin joutunut todella huonon saippuasarjan pyörteisiin mukaan.
Ja loppukuusta saimme kun saimmekin vihdoin allekirjoitettua kauppakirjat talosta ja tiluksista, viettäen koko päivän notaarilla. Ja niin meistä tuli maatilan omistajia, ja velka sen kun kasvoi.


Kesäkuussa olimme siskoni perheen kanssa äitini 60-vuotisristeilyllä. Muuten kesäkuun opiskelin loppukokeisiin, pinna oli kireällä, niin tallin, kuin kotijoukkojen kanssa.


Heinäkuun lopulla oli loppukokeet, ja sinnittelin tallitilanteen kanssa, vaikka se veikin yöunet. Kirjaimellisesti, en siis nukkunut enää, enkä halunnut mennä koko tallille. Leo alkoi olla kurkkua myöten täysi mun stressiä, oman työstressinsä kanssa. Heinäkuussa oli myös Leon parhaan ystävän häät, mistä jäi kurja fiilis, morsiamen tehdessä hyvin selväksi etten kuulunut hänen kavereihinsa.


Elokuun ensimmäinen päivä siirsin hevosen uudelle tallille. Kuvittelin löytäväni tasapainon edes tallin ja hevosen kanssa siten, jotta tilanne kotona rauhoittuisi Leon kanssa, mutta valitettavasti uudelle tallillekin soputuminen on vienyt kuukausia.
Elokuussa alkoi myös minun kesäloma, ja olin ihan koomassa. Makasin vain sohvalla kattoa tuijottaen, ja yritin tsempata vieden Mathiasta uima-altaalle, ettei olisi vietetty koko aikaa joko kotona tai tallilla.  Leo oli töissä ympäripyöreitä päiviä, ja aviokriisi sen kun kasvoi. Sen vähän mitä nähtiin, vietimme enemmän ja vähemmän sanomatta sanaakaan, jotta ei olisi mennyt riitelyksi homma.


Syyskuussa alkoi Mathiaksen koulu ja karate, ja pystyin itse keskittymään maatalousyrityksen juttuihin aamupäivät. Samaan syssyyn alkoi myös kylppäriremontti ja se laajeni koko talon maalaukseen sisäpuolelta, niin että remontti kesti pidempään kun olimme kaavailleet.


Lokakuussa keräsimme oliiveja öljyksi, kävin Mathiaksen kanssa huvittelemassa tivolissa, ja mummikin oli käymässä.  Maanjäristykset tärisyttivät maata, ja elimme pelossa koko kuukauden.


Marraskuussa alkoikin sitten kunnon rumba, kun aloitin samanaikaisesti koulun ja maatalousyrittäjyyskurssin. Päivät piteni entisestään, ja Mathiaksen "hoitaminen" ja läksyt yms jäi Leon harteille. Illat meni kouluhommien parissa ja kotitöitä tehden, kunnes tajusin kuun vaihteessa, että olin uupunut. Itku oli herkässä ja mikään ei enää kiinnostanut. Asiaa ei helpottanut, että tallilla taas tapahtui, ja tilanne muuttui vielä epävarmemmaksi ratsastuksen tiimoilta.


Joulukuussa oli Mathiaksen ekat karatekisat, saaden hopeaa ja vietimme joulua vuorilla.


Perheen yhteistä lomaa meillä ehti olla kokonaiset 2,5viikkoa, stressin täyteisiä kuukausia reilu puolisen vuotta, ostimme talon, perustimme toisen firman, ja eläinkatras kasvoi kahdella; hevosella ja kilpikonnalla.

Ensi vuodesta en osaa odottaa vähemmän stressaavaa, ainakaan koulun osalta, ja kun koulu loppuu pitäisi aloittaa kunnolla maatilahommat, kasvattaa ja istuttaa, sekä toivon mukaan jotain kerätäkin.
Toivon, että löydän kuitenkin tasapainon kaiken keskelle, ja sen sisäisen rauhan, jonka perään olen jo vuosia huudellut, ja olisihan se ihan kiva tehdä jotain sisustukseenkin liittyvää hommaa, kun kesällä koulusta valmistun.

Kommentit

Suositut tekstit