Traktorikyyti, kiukkuava kundi ja muita elämän iloja

Viikonloppu meni koulujuttuja tehden, Leo sairastui ja oli kotona nurkissa pyörimässä, mikä oli ihan outoa, ja lauantainen pikainen tallireissu muuttui muutaman tunnin visiitiksi, kun auto ei lähtenytkään käyntiin tallin pihassa.
Koskaan ei ole ollut mitään vikaa, yksikään merkkivalo ei ole palanut, mutta yhtäkkiä auto ei startannut.

Kaivoin puhelimen esiin soittaakseni Leolle, puhelimenkin akku oli loppu. 
Tallilla oli onneksi pari tyttöä, ja lainasin toisen puhelinta, mutta Leo ei vastannut.

Hetken mietittyäni marssin tallin naapuriin kysymään osaisiko joku antaa minulle virtaa autoon. Naapurin ukko lähti jeesaamaan traktorinsa kanssa, mutta auto ei pihahtanutkaan.
Loppujen lopuksi ukkeli hinasi minut autoni kanssa kotiin pitkin pikku-teitä traktorillaan. 


Seuraavana päivänä satutin taas selkäni puita kantaessani ja eilen aamuna en ollut päästä sängystä ylös. Mutta eipä auttanut, kuljetusautoa oli alettava etsimään, tukussa oli käytävä Leon edelleen ollessa kipeä, ja omat suunnitelmat meni ihan uusiksi, koulun jäädessä väliin, samoin kuin joululahjashoppailun.

Siinä samalla kun autoa lastattiin kuljetusautoon, niin Mathiaksen koulusta soitettiin. Ehdin jo ajatella, että nyt sekin on kipeä, mutta ei, tiedusteltiin että voisinko viedä hänelle jonkun muun välipalan, kun se minkä olin pakannut reppuun, ei ollut mieluinen. 
Luulen että naurahdin jopa hieman.
Olin pakannut kolmioleivän missä oli ilmakuivattuakinkkua ja edamia välissä, tiedän kyllä että keittokinkku olisi enemmän herran mieleen, mutta se oli loppu. Myöskään en ollut laittanut majoneesia leivän väliin, joten johan se oli reklamaation paikka... totesin puhelimeen, että Mathias tuskin kuolee nälkään, lounasaikakin olisi parin tunnin kuluttua. Huvittava tapaus, vaikkakin aina välillä on kyllä huvi kaukana ton meidän 6,5-vuotiaan kanssa, kun kaikki on ei, mikään ei ole hyvää, mitään ei haluta tehdä ja kaikesta kiukutellaan. Kuulemma vaihe, mikä menee ohi. Sitä odotellessa! 

minttukaakaota hermojen lepuuttamiseen

Myös meidän karvaturrit aiheutti harmia ja vähäiset yöunet viime yönä, kun olivat vetäneet kattilallisen friteerausöljyä, minkä keittiöhenkilökunta oli jättänyt ulos.
Tuloksena tietenkin että sitä tuli kummaltakin koiralta, kummastakin päästä, ja tietenkin aina matoille. Eli siivosin, rullasin mattoja, kuskasin niitä roskiin, päästin koiria ulos, ja takaisin sisään, ja taas ulos koko yön.


Nyt kouluun ja koulusta suoraan joululahjaostoksille, vasta muutama lahja on ostettu, eli viime tippaan jäi taas tänäkin vuonna... Missäs vaiheessa te olette?!?

Mukavaa päivää kaikille! 

Kommentit

  1. Onpas sinulla ollut kommelluksia ja vauhdikasta elämää!
    Täällä mennään aika rennosti kohti joulua, kukat ja koristeet ovat jo esillä. Jotakin aion vielä leipoa ja aatoksi teen jouluruokia, isä ja anoppi tulevat viettämään meille aattoiltaa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit