Tyyntä ja ukkosmyrskyjä

Silloin tällöin lähden/lähdemme Leon mukaan asioille tai tukkuun, jotta ehtisimme viettää edes hetken yhdessä. Näin tapahtui tällä viikolla, kun änkesimme itsemme mukaan Leon lähtiessä Perugiaan notaarille ja kirjanpitäjälle. Samalla pysähdyimme lounaalle ja söimme jätskit.



Kävimme ostamassa myös koulujuttuja Mathiakselle. Kaupat on täyttynyt repuista, penaaleista ja kaiken maailman koulutarvikkeesta. Niitä katsellessa tajusin, ettei minulla ollut hajuakaan mitä italialaiseen kouluun pitäisi ostaa. Otin yhteyttä tuttuuni Cinziaan, jonka tyttö on jo koulussa. Ja aikamoinen lista ostettavaa olikin... Reppu, muttei trolley (ne on sitten scuola mediaan, kun kirjoja on niin paljon ettei reppua jaksa kantaa enää selässä), penaali, missä on kynät valmiina sisällä (erivärisiä kyniä kuulemma käytetään paljon, eikä pelkästään lyijkynää...), isoruutuisia vihkoja, vuosikalenteri (läksyjen merkkaamiseen opettajalle) ja vaaleansininen koulutakki.
Onneksi siis soitin, kalenteria tuskin olisin itse tajunnut ostaa, samoin kuin takkia, ainakaan oikean värisenä, ja vihkotkin olisi todennäköisesti ollut vääränlaisia.



Ilmojen puolesta on taas ollut hyvin vaihtelevaa. Mukavasta auringonpaisteesta ukkosmyrskyihin, kaatosateeseen ja raekuuroihin. Tiet tulvivat, viemärit tukkeutuivat, kaikki tavarat lensi pitkin pihaa myrskyssä. Tunnin aikana oli iskenyt jopa 200salamaa perjantai-iltana, ja koirat oli paniikissa peiton alla, sekä asiakkaat pitivät hereillä yömyöhään juoksiessaan kiljuen autoilleen. 

Lisäksi ehdin sairastaa vatsataudin ja saada kauhean allergiakohtauksen kahdesta kirsikasta. Pakko oli maistaa, vaikka tiedän olevani allerginen. Onneksi tarjoilijaltamme löytyi apu umpeen turvonneeseen kurkkuun. Ja ensi kerralla jätän maistelun väliin... 
Katselin lauantain siis olympialaisia sohvalla, vaikka en urheilusta mitään ymmärrä, mutta Mathias taas oikein innostui penkkiurheilusta ja italialaisten kannustamisesta, eikä olisi mennyt nukkumaan ollenkaan. Ja mitalitilikin aukesi, Mathiaksen iloksi.

Tänään kävin ekaa kertaa ratsastustunnilla uudella tallilla, ja täytyy myöntää että jännitti. Osaisinko mitään, ja käyttäytyisikö Sognador fiksusti... Mutta hyvin meni, omaa osaamistasoani ajatellen. Tästä on hyvä kasvaa yhdessä.


Nyt sunnuntainviettoon ja lähden suihkuun lankoni luo, omasta suihkusta kun ei tule enää vettä. Vanhan talon iloja... 

Kommentit

Suositut tekstit