Aika pitää huolta itsestä

Viimeinen kuukausi on todella mennyt stressiä purkaen. Mitään en ole saanut aikaiseksi, vaikka tylsyys on melkein tappanut minut. Energiaa ei ole ollut mihinkään ja sohva on imenyt sisäänsä. Kaksi päivää sitten ehdin jo huolestua että olen masentunut, koska uni olisi maittanut, eikä mikään huvittanut. Odotin vaan iltaa että pääsisin nukkumaan, ja nukuin vielä päiväunetkin välissä.
No, eilen sitten tajusin etten ollutkaan masentunut, vaan kuumeessa. Muita oireita kun ei ollut, niin en osannut ajatella olevani kipeä. 


Univelkaa on kuitenkin tullut nukuttua pois ja yöt nukun vihdoin ilman heräämisiä. Ensimmäinen merkki että stressi häviää. Tänä aamuna sängyssä maatessani mietin, että olinpas tällä kertaa fiksu, että vaan olin, vaikka tylsyyttä valitin ja oikein ryvin siinä. 
Se taisi olla sitä nollausta ja nyt tuntuu, että osaa taas katsoa asioita toisin. Muistin että minun täytyy pitää itsestäni huolta, se kun tuntuu aina minulta unohtuvan. Olen sellainen uhrautuva luonne, kaikki muut ensin ja sitten vasta minä, jos aikaa jää. Ja harvemmin sitä jää... 
On siis aika keskittyä taas omaan hyvinvointiin, ja löytää jonkinlainen tasapaino, jos se stressikin ei sitten iskiki aina niin kovasti. 

Oman osansa tosin tuo Leo ja ravintola. Kun arkea ei jaa toisen kanssa, ja vielä ilman ulkopuolisia apuja, niin eipä se aina helppoa todella ole. Leon poissaolo lisäksi lisää omaa tunnettani siitä, että minun pitää olla läsnä vielä enemmän, eikä yhtälö ole helppo, koska tunnen helposti syyllisyyttä.  
Eli ensin minun täytyy muuttaa ajatuksiani, olla jotenkin tuntematta syyllisyyttä esim.kampaajalla käynnistä, ja nauttia hetkestä. Käydä hierojalla, joogassa ja miksei mani-pedissäkin silloin tällöin. 
Lukea kirjoja teekuppi kädessä, tehdä pitkiä kävelylenkkejä koirien kanssa, rapsutella rauhassa eläimiä, hassutella Mathiaksen mukana ja ottaa aikaa myös parisuhteelle. Miten, en tiedä vielä... En kai voi lastenhoitajaakaan soittaa päivittäin tunniksi, että saisin hieman omaa aikaa...




Rapsutettavaa riittää...


Jokatapauksessa tiedostan, että poltan kynttilää kummastakin päästä, joten on hyvä taas hetkeksi pysähtyä ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. 
Näihin mietteisiin jään viettämään (ilmeisesti sateista) viikonloppua. Oikein mukavaa viikonloppua teillekin!!!




Kommentit

Suositut tekstit