Lomailua alpeilla

Olimme neljän päivän lomalla Meranon lähellä Val Senaleksessa. Paikka oli meille ennestään tuntematon, mutta lapsiystävällisten rinteiden ja korkeuden mainostamisen takia päädyimme sinne. Hotelli oli ihan rinteessä ja yli 2000m korkeudessa. 


Ensimmäinen päivä meni matkustaessa, ja pääsimme perille vasta iltapäivällä. Valitettavasti rinteet meni kiinni jo klo16 ja kaupat sun muut klo18, eli ei jäänyt oikeen muuta puuhaa kuin peppumäessä liukumista, lumisodan leikkimistä ja teimme lumiukon. Ihan jees kuitenkin, meille kun on harvinaista herkkua edes lumessa möyriminen. Tosin sitäkään ei ollut kuin juuri nimeksi ja sekin sohjoa. 



Keskiviikko-aamuna Mathias heräsi into pinkeenä haluten heti laskettelukouluun muiden lasten seuraan. Paitsi, että meille ilmoitettiin tylysti, että koulu on alkanut maanantaina eikä sitä voi aloittaa kesken kaiken. Yksityisopettaja oli ainoa vaihtoehto, ja sekin vasta klo14. 
Hyvä homma, että olimme ostaneet 3pvän hissiliput, vuokranneet kamat jne, kun ainoa pikku kumpare, jota pystyimme käyttämään oli kuin pulkkamäki ja sekin ilmainen. No, parempi kuin ei mitään... Varsinkin kun Leo ja Mathias ei siis koskaan aikaisemmin ole ollut suksien päällä. 
Itse en ole ollut taas 20vuoteen suksilla, mutta sehän oli kuin pyörälläajo, kun kerran oppii sen aina taitaa, ja kävinkin laskemassa helppoja rinteitä sitten itsekseni. 



Koska lasten rinne oli siis varattu laskettelukoululle, ja kun sinne kouluunkaan ei edes päässyt, niin seuraavana päivänä otettiinkin kelkat ja laskettiin yli 3km pituista kelkkareittiä. Suksiakin kokeiltiin vielä iltapäivällä, mutta vesisade haittasi laskemista ja lumi oli entistä sohjompaa. 
Loppupäivä menikin sitten kylpylän puolella Leon kanssa vuorotellen, lapset kun sai italialaiseen tyyliin olla vain allasalueella, ei saunoissa. Pelasimme pelejä, nautimme aperitiiveistä live-musiikin tahdissa, söimme ja joimme viiniä. Peruslomailua siis.



Kolmantena päivänä Mathias ei halunnut enää laskemaan, eikä mikään ihme, koska sellaista loskapaskaa lumi oli jo siinä vaiheessa. Oikeastaan Mathias olisi halunnut jo kotiin, mutta saimme hänetkin innostumaan vielä lumileikeistä. Otimme hiihtohissin 3000m korkeuteen, missä lumi oli täydellistä lumiukkojen tekoon. Ja niin me teimme lumiukkoja, lumikilpikonnan, lumienkeleitä ja leikimme lumisotaa. Istuimme rinnekahvilassa juustofonduta syöden ja kuumaa omenamehua juoden. Otimme torkut aurinkotuoleissa, auringonkin välillä pilkahtaessa. 






Vaikka loma ei nyt ihan niin mennytkään kuin suunniteltiin, niin kuitenkin saimme viettää aikaa yhdessä, ja otimme opiksemme, että ensi kerralla mennään helmikuussa huhtikuun sijaan, sunnuntaista torstaihin, että Mathias pääsee muiden lasten mukaan laskettelukouluun ja saa oikeaoppista opetusta, ja vuokraamme hotellin sijasta mökin, missä voi sitten hulinapäivän jälkeen rauhoittua. 
So long Alpit, ensi kertaan!!! 



Kommentit

Suositut tekstit