Päivä Roomassa

Eilen otin hieman omaa lomaa koulusta ja arjesta, ja lähdin moikkaamaan lapsuudenystävääni ja hänen äitiään Roomaan, mihin he olivat tulleet viettämään muutaman päivän lomaa.
Otin junan klo8 ja saavuin Roomaan klo10.30. Junamatka meni mukavasti tenttiin lukien. Vaihdoin metroon ja nousin espanjalaisilla portailla maanpinnalle Rooman keskustaan.


Pyörimme päivän shoppaillen, kirkkoja katsellen ja kävimme syömässä, sekä jätskillä. Mutta mikä tietenkin oli parasta, oli nähdä ihmisiä, jotka ovat olleet hyvin rakkaita jo pienestä pitäen. Melkein kuin toinen perhe.

Kotiinpaluu ei sitten onnistunutkaan ihan kommeluksitta, yllättäen... 
Juna oli myöhässä, soitin Leolle, että juna myöhästyy, että soitan sitten kun tiedän monelta se lähtee, että hän tietää koska tulla hakemaan minut meidän ghetto-juna-asemalta, missä ei illalla ihan huvin vuoksi viitsi yksin seisoskella.

No juna oli tunnin verran myöhässä ja kun  pääsin istumaan, niin puhelimeni oli sammunut. 
Onneksi olin ottanut laturin mukaan!!! Iskin laturin pistokkeeseen, mitään ei tapahtunut. Odottelin. Mitään ei tapahtunut. Vaihdoin pistoketta, edelleenkään ei mitään. Kysyin käytävän toisella puolelta olevalta tytöltä voisiko hän kokeilla toimiiko sillä puolella pistokkeet. No eipä toiminut. Mielessäni jo näin huolestuneen Leon, kun minusta ei kuulukaan mitään. 
Seuraavalla asemalla tuli kyytiin poika, joka laittoi puhelimensa lataamaan. Kun tajusin että hänellä puhelin latautui, tyrkkäsin oman puhelimeni pojan nenään eteen, kysyen voisiko hän ladata sitäkin vähän kun laturini ei ilmeisesti toiminutkaan. Odottelimme hetken puhelinta katsellen, mutta puhelimeni oli, ja pysyi sammuneena.. 
Poika valitteli ettei voi enempää auttaa, koska hänellä ei ollut puheaikaa omassa puhelimessaan. 
Ei auttanut sitten muu kuin alkaa kysellä muilta kanssamatkustajilta, jos joku lainaisi puhelinta, että saisin soitettua Leon hakemaan minut juna-asemalta. Onneksi yksi nainen lainasi, eikä ottanut edes tarjoamaani rahaa vaivasta.
No, Leo taas oli jo ehtinyt siinä vaiheessa soittaa rautatiefirmalle kyselläkseen vaimonsa perään...
Kotona laitoin puhelimeni manaillen latautumaan, suhteellisen uusi kun on, ajatellen että jos se siitä vielä virkoaisi, mutta edelleenkään se ei näyttänyt elon merkkejä. 
Tänä aamuna se oli sitten tietenkin täysissä voimissaan, ihan kuin se olisi kiusallaan lakannut toimimasta, että elämään saisi vähän lisä-äksöniä... Tiedä sit... 

Kommentit

Suositut tekstit