Loppuun palamista ja pahaa mieltä

Koko vuoden alku ollaan menty ihan minuuttiaikataululla. Edes yli kaksi viikkoa kestänyt flunssa ei ole tahtia hiljentänyt, osittain myös siksi, että kaikki muutkin on sairastanut Mathiaksesta ja koirista lähtien. Mathiaksella lokakuusta asti kestänyt yskä sen kun jatkuu, ja Maxilta leikattiin kasvain jalasta, ja nyt odotamme jatkotutkimusten tuloksia.


Viikossa ei ole yhtäkään lepopäivää, tai ei oikeastaan edes iltaa, kun ei olisi kouluhommia tehtävä, ja perheen yhteinen aikakin on hyvin kortilla. Pitää ottaa hyöty irti muutamastakin minuutista, ja ottaa imuri esiin, laittaa pyykit tai tyhjentää astianpesukone. Mitään siivouspäivää en ehdi pitämään vaan on siivottava päivittäin edes vähän, varsinkin kun olen ainoa joka meillä siivoaa.


Ajasta sohvalla koirat kainaloissa voin vaan haaveilla.  

Toki suurinosa asioista mihin aika menee, on asioita mitä itse olen elämääni haalinut; lapsi, koulu, hevonen ja koirat. Huomaan vaan että alan ylikuormittua, en enää muista asioita (tentissäkin jätin melkein tyhjän paperin, vaikka olinkin opiskellut siihen. Ei vaan tullut mitään mieleen sillä hetkellä...seuraavana yönä ne sitten taas pyörivät mielessä liikaakin) ja luen illalla kirjasta samaa sivua jo toista viikkoa, uni kun tulee ennenkuin sivu loppuu. 

Töissäkin on erikoinen tilanne, talvilomat pyörii työntekijöillä ja yksi on ottanut enemmän omaa lomaa kuin laki sallii, ja jouduimmekin hänet irtisanomaan. Ja koska Italian valtio on työntekijöiden puolella oikeastaan kaikessa, se tuli kalliiksi firmalle, vaikka meillä olikin ihan lain mukainen syy erottamiselle. Eikä sekään tietenkään käynyt sivistyneesti, vaan riidellen, ja solvauksia sekä uhkauksia saaden, ja pahaa mieltä taakseen jättäen.

Oman lisänsä pahaa mieltä on tuonut myös tilanne Mathiaksen päiväkodissa, jossa Mathias on joutunut kahden muun pojan silmätikuksi. Nämä kyseessä olevat pojat tulevat olemaan samalla luokalla ensi syksynä alkavalla ala-asteella ja huoli, että lähetämmekö Mathiaksen koulukiusattavaksi siis vaivaa, nyt kun kouluunilmoittautuminen on käsillä. 
Leo kävi päiväkodinopettajien kanssa jo asiasta juttelemassakin, kun tulimme kylän karnevaalijuhlilta, minä raivon partaalla ja Mathias itkien kotiin, kun juhlat meni haukkumiseksi, pilkkaamiseksi ja porukasta eristämiseksi. Muut vanhemmat ei tietenkään puuttunut asiaan mitenkään (tälläkään kertaa, ei siis ole ensimmäinen kerta kun asiaa olen todistamassa), vaikka pojat jopa lällätti minullekin päin naamaa, kun yritin selvittää asiaa. 



Tänä viikonloppuna päätinkin ottaa pienen tauon kaikesta, ja vietimme auringosta ja eläimistä nauttien lauantai-aamun tallilla Mathiaksen kanssa.



Muuten viikonloppu meni koneen ääressä, ja skippasimme muut karnevaalijuhlat, ettei tarvitse pahoittaa mieltä toistamiseen. Päiväkodissa on vielä tiistaina karnevaalien päätösjuhlat ja iltapäivällä Mathiaksen päiväkotikaverin synttärijuhlat karnevaaliasuissa, sitten on tämän vuoden karnevaaliriehat ohi. Toivottavasti ensi vuonna voidaan ottaa mekin osaa rientoihin täysillä ja,  paremmalla mielellä.

Sognadorkin on väsynyt

Nyt vielä kouluhommiin... Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!





Kommentit

  1. Voi Mathiasta... <3 Toivotaan, että kaikki muuttuu ja kiusaajat ottavat opikseen (ja ne vanhemmat ainakin)!

    VastaaPoista
  2. Voi ei. ..kiusaajia on joka paikassa, eikä niitä saada kuriin. Toivon ettei teidän pieni mies joudu koulukiusatuksi. Voimia Sinulle ja Perheellesi ❤

    VastaaPoista
  3. Voi ei. ..kiusaajia on joka paikassa, eikä niitä saada kuriin. Toivon ettei teidän pieni mies joudu koulukiusatuksi. Voimia Sinulle ja Perheellesi ❤

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit