Joulunviettoa

Meidän joulu on joka vuosi hieman erilainen, niin vieraiden, ruoan kuin tekemisen puolesta.
Tänä vuonna avasimme lahjat jo aaton aamuna, koska minulla meni hermot Mathiaksen jankutukseen lahjojen avaamisesta jo klo7. Leikkipähän sitten tyytyväisenä koko päivän leluilla, koska vietimme aaton meillä ystävien, sukulaisten ja työntekijöiden (osa entisiä, osa nykyisiä) kanssa, eli oli porukassa ainoana lapsena, niinkuin aina.


Käsite "joulu perheen parissa" ei näköjään kuulu meidän meille, niinkuin ei rauhallinen joulukaan, nuorison heittäessä leipäpaloja ja pullonkorkkeja kesken ruokailun, huudon ja metelin kera. Tyypillistä italialaista menoa... Menoa ja meininkiä riittää.



Söimme italialaisten perinteiden mukaan kalaa aattona. Itse graavasin lohta, tein saaristolaisleipää ja mätijuttuja. Leo teki parikymmentä eri antipastoa; rapuja, mustekalaa, simpukoita, merietanoita, silakkaa jne eri muodoissa, ja pääruoaksi hummeria ja kahta eri kalaa. Onni on kokkimies!!

Illalla pelasimme wiitä ja nautimme 20vuotta vanhaa viiniä. Oli just ja just juotavaa vielä.



Joulupäivä menikin sitten rauhallisemmin lankoni Riccardon ja kälyni Katerinan luona lounastaen italialaisittain cappelletteja, eli pastaa, joita söimme kahdessa eri muodossa; lihaliemessä ja lihakastikkeessa, sekä lihaa pastan jälkeen.


Myös anoppini Antonella ja Katerinan äiti, Kalina, oli joululounaalla.


Ja Mathiaksen iloksi pukki oli tuonut sinnekin lahjoja. Iltapäivän pelasimme lautapelejä.



Tapaninpäivä oli perheen viimeinen yhteinen lomapäivä ja lähdimme sumua pakoon Monte Subasio-vuorelle 1290m korkeuteen. Koirat juoksivat hevosten laitumilla vapaina ja me nautimme auringonpaisteesta ja upeista maisemista. Tapasimme hevosiakin, Milla olisi halunnut leikkiä niiden kanssa, Max haukkui varmuuden vuoksi, kun ei varmaan tajunnut mitä ne on...






sumumeri näkyy laaksossa

Lounaalla söimme suomalaisittain kinkkua ja laatikoita, iltapäivällä tuli Leon kaveri pelaamaan wiitä. 

Illalla kävimme naapurinkylän keskiaikaisessa linnassa katsomassa jouluseimeä ja vanhanajan ammatteja. Siellä oli kulkureitti linnan kujilla, missä kylän asukkaat olivat pukeutuneet eri ammattilaisiksi ja sen ajan vaatteisiin, sekä hankkineet tarvittavaa rekvisiittaa. Sumusta johtuen kujat olivat hämyisiä, mikä toi ihan mahtavan tunnelman koko touhuun.






Reitillä sai myös vanhan ajan maistiaisia; hehkuviiniä, polentaa ja lihakastiketta, lämmintä vasta leivottua leipää, bruschettaa ja uutta oliiviöljyä, kuivakakkua ja punaviiniä. 
Pitkin reittiä oli myös tulisijoja, missä lämmitellä, ja vaihtaa muutama sana tuttujen kanssa. 



Lopuksi oli myös jouluseimejä. Olipas ihana ja tunnelmallinen lopetus joululle, tämän voisi ottaa ihan perinteeksi. 




Joulu menee aina liian nopeasti ja arki koittaa, niin tänäkin vuonna. Kolme päivää meni kuin hujauksessa, ja tänään Leo palaa töihin.
Lomat toki jatkuu Mathiaksella 7.1 asti ja minulla 10.1 asti, mutta kouluhommat täyttää aikataulun loppuajalle aika mukavasti. Johan sitä vajaa viikko jo lomailtiinkin! 

                                            Oikein ihanaa vuodenvaihdetta kaikille!!!!


Kommentit

Suositut tekstit