Mathiaksen matkassa

Sunnuntait on meidän perheessä kaikkea muuta kuin perhepäiviä Leon ollessa töissä aamusta yömyöhään.
Tänä aamuna sitten mietin, jos antaisin Mathiaksen päättää mitä tehdään. Tiedossa olisi viimeinen vapaa sunnuntai, kun en tulisi olemaan koneen ääressä koulujuttuja tekien, ja yleensä tuppaa muutenkin menemään että tehdään mitä minä sanon... Eli annoin vapaat kädet Mathiakselle, itsekin kiinnostuneena, että mitähän poika meille keksii. Äiti-poika-laatuaikaa siis.

Aamu alkoi klo6 ja katsoimme piirrettyjä TVstä, koirien vielä nukkuessa sohvalla.


TVn äärestä siirryimme pelaamaan Wiitä, menimme ulos antamaan Sissi-kissalle aamupalaa ja vähän rapsutusta, ja kävimme kahvilassa aamupalalla sekä ostamassa ötökkäkokoelmaan uuden ötökän. 



Kahvilasta kurvasimme joulumarkkinoille viemään joulupukille kirjettä hyvissä ajoin, ettei vaan jää kirje ruuhkaan tms.




Markkinoilta tullessa ajoimme puiston ohi ja jäimme leikkimään sinne hetkeksi, Jacopo-tarhakaverin ollessa siellä myös perheineen.


Italialaiseen tapaan kävimme hakemassa leipomosta sunnuntaiherkkuja. Tosin yleensähän me ei tätä traditiota käytetä, en edes tiedä mistä Mathiakselle se tuli mieleen.
Mathias valitsi mustikkapiirakan, mitä söimme jälkkäriksi lounaan jälkeen omalla pihalla auringon paisteessa ja nauttien 20c' lämmöstä.


Pieneltä haaveriltakaan ei vältytty, mutta onneksi erikoinen ötökkä ja sen tutkiminen vei huomion pois auki olevista käsistä.



Samoin kuin keinuminen ja myyrän ansojen asentaminen. 




Iltaruoan ja kylvyn jälkeen aloitimme uuden Risto Räppääjä-kirjan sekä peittelin tyytyväisen ja väsyneen pojan sänkyyn. Yksinkertaisuudessaan erilainen päivä mitä odotin, kotikylän puisto, oma piha ja ötökät riitti tällä kertaa.


Nyt voinkin kaivaa kirjan esiin, sytyttää kynttilät, laittaa kastanjat kypsymään ja keittää vin brûléeta. 

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!!!


Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit