Mikä ei tapa vahvistaa...

Viikonloppu, mikä ei tunnu loppuvan ollenkaan. Torstain ja perjantain istuin koneen ääressä aamukuudesta keskiyöhön asti pitämättä edes ruokataukoja. Ainoat tauot oli kun vein ja hain Mathiaksen tarhasta.

talo siitä tulee pikkuhiljaa...
Lauantaina sitten heräsinkin flunssaisena mikä vain paheni päivän mittaan. Sain luettua kuitenkin 150sivua tenttiin ja tehtyä pari perspektiivikuvaa. 

Iltapäivällä tuli pakollinen tauko, kun oli Mathiaksen tarhakaverin 5-v synttärit. 
Täällä on sellainen jännä tapa, että myös vanhemmat on juhlissa mukana, eli en vain voinut viedä ja hakea Mathiasta, vaan istuin pihakeinussa puolikuntoisena ja vaihdoin muutaman sanan muiden vanhempien kanssa, jotka tunnen toki näöltä, tarhan ovella törmätään silloin tällöin. 


Juhlat loppui meidän osalta jo ennen kakun leikkausta, kun Mathiaksellekin nousi kuume ja palasimme kotiin. Ilta vierähti koneella istuen, niinkuin tämäkin päivä. 

Mathiakselta sentään kuume laski yön aikana, itse taas yskin ja niiskutan entistä pahemmin. Nyt ei vaan ole aikaa sairastaa. 
Ja jos koulustressi ei riitä, niin oman lisänsä antaa myös työntekijät, joiden kanssa alkaa tulla mitta täyteen. Leo on stressaantunut, töitä on paljon, ja useammalla sattuu olemaan henkilökohtaisia ongelmia, mitkä tietenkin heijastuu myös töihin. Miten kaikki kasautuukin samaan syssyyn?!?

Täytyy tosin sanoa ja ihan taputtaa itseäni olkapäälle, että olen näinkin hyvin jaksanut handlata kaiken; koulun, työn, kodin, Mathiaksen, koirat ja Leonkin kanssa ollaan löydetty hieman yhteistä aikaa.
Jos jotain eläämääni kaipaisin niin ystävän, jonka kanssa jakaa höpöhöpöjutuista huoliin, toiveisiin ja mielipiteisiin. No, mutta nyt (tai oikeastaan edelleen) on näin, ja toivon mukaan tulevaisuudessa toisin. 



                                               Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille! 


Kommentit

Suositut tekstit